Minun kokemukseni ammattiopinnoista
Kun olin yhdeksännellä luokalla minun piti kaikkien muidenkin ikäisteni tapaan päättää minne haluaisin seuraavaksi opiskelemaan. Päätös oli minulle haastava, sillä koulumenestykseni oli ollut vaihtelevaa ja motivaatio välillä hukassa. Kuitenkin johonkin oli pakko hakea ja jonkin aikaa mietittyäni päädyin hakemaan merkonomiksi. Minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan mitä oli minua odottamassa kesäloman jälkeen. Tavallaan odotin ihan innolla.
Kun koulu viimein alkoi ja oli aika jättää kesätyöt taakse, oli fiilis ihan hyvä ja motivaatiotakin jonkin verran. Ennen pitkää koulutus alkoi kuitenkin vaikuttaa ylä-asteen tapaan kovinkin pitkäveteiseltä ja poissaolo tuntejakin alkoi hieman kerääntyä. Kuitenkin tilanne ei ollut vielä huolestuttava ensimmäisen vuoden aikana.
Toisen vuoden aikana alkoi asiat kuitenkin mennä enimmäkseen alamäkeen ja alanvaihto oli koko ajan mielessä. Miettisin että olisin vaihtanut rakennuspuolelle, sillä se kiinnosti minua eniten. Kuitenkin alanvaihtaminen olisi vaatinut ylimääräisen vuoden koulussa ja muutenkin paljon paperihommia, niin päätin unohtaa asian ja keskittyä nykyiseen tutkintoon hieman enemmän.
Nyt viimeisen vuoden loppupuolella asiat alkavat pikkuhiljaa näyttää siltä että ehkäpä tästä vielä todistus saadaan käteen ja pakko vielä myöntää että vähän tulee jopa ikävä opiskeluporukkaa ja koulunkäyntiä yleisestikin. Ammattikouluvuodet ovat olleet unohtumattomat pienistä ongelmista huolimatta. Nyt edessä onkin uudet haasteet. Työt ja armeija ovat seuraava etappi. Työnteko onkin aina ollut minulle opiskeluja mielekkäämpää. Siksi työssäoppimisjaksot näyttivätkin aina kolmosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti